Siirry pääsisältöön

Nousukausi on alkanut

Kirjoitin juuri pitkän kirjoituksen ja puhelimen soidessa tallensin tekstin huolimattomasti. 

Sitten tapahtuikin nopeasti kolme ikävää asiaa. Puhelun aikana nuomasin käteen jäävän ison tukin hiuksia. Varmaan järkytyksestä tuli oksennus ja sitten vielä menetin kirjoittamani tekstin. 

Yritän survaista edes joitain ennen kuin pahoinvointilääke vie minut Nukkumatin luo.

Olen nyt toista päivää nousukiidossa, tosin takatuupparina toimivat edellleen kasvutekijäpistokset. Arvoit ovat jo ihan kotiinpääsyarvoja, mutta laskevat vielä, kun pistokset loppuvat.

Kotiutus vaatisi, että pääsisin nestipasta eroon, kun en pysty saamaan tarpeeksi nesteitä. Se on aikamoista taiteilua. Kun yhdelle kumartaa, vaikuttaa se toiseen arvoon negatiivisesti. 

Nestetasapaino on tällaisella vajaatoimisella sydämellä tarkkuutta vaativaa puuhaa. Vajaatoiminta vaikuttaa nopeasti verenpaineeseen, happisaturaatioon ja sykkeeseen. Olisikohan niitä mitattu tänään 20 kertaa, kyllästymiseen saakka.

Nestetasapainoon vaikuttaa oleellisesti sekin, miten paljon pystyn itse nauttimaan ruokaa ja nesteitä. Olin jo niin tyytyväinen, kun pystyin olemaan ilman pahoinvoitilääkettä. Eilen oli pakko nöyrtyä, kun pienetkin asiat aiheuttavit refleksin. Sorry Marjo niistä epäesteettisistä äänistä, kun soitin. 

Syöminen on kokopäiväistä taistelua, vaikka se onkin smoothieta, mehukeittoa, pirtelöitä ym.

Tänään tunsin ensimmäisen kerran lievää turnausväsymystä. Tytär sai eilen ruokamyrkytyksen ja kysyi, miten kestän sellaista monta päivää. Tänään, kymmenentenä pää pussissa päivänä, voin sanoa, että nyt en oikein jaksa. Kyllästyttää. Ehkä huomenna on taas parempi päivä tai ainakin poikkeuksellinen, kun minusta tulee kalju.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.