Tänään sain uuden aikataulun solujen keräykselle. Uusi yritys alkaa ensi viikon torstaina 16.3., jolloin menen sairaalaan kasvutekijöiden piikitykseen ja sitten maanantaina tehdään keräys.
Palautuksen aikataulua ei vielä ole, mutta on todennäköisesti pari viikkoa keräyksestä. Suomessa ei ole tällä hetkellä palautuksen alussa tarvittavaa lääkettä. Voin vain kuvitella, että sen takia on mennyt monenkin hoitoaikataulu sekaisin. Olisi mennyt minunkin.
Ajattelen nyt, että keräyksen siirtymisellä oli jokin tarkoitus. Mieheni kyllä kohottelee kulmakarvojaan tuollaiselle ajattelulle, mutta minusta joku näitä juttuja järjestelee.
Ehkä tarvitsin kaikki vähäiset voimani muuttoomme, joka nyt vihdoin on voiton puolella ja uudessa kodissa on vietetty jo muutama yö. Ihanaa asua yhdessä tasossa. Enää ei tarvitse illalla murehtia väsyneenä, kuinka monen pysähdyksen taktiikalla pääsen kolmanteen kerrokseen ja omaan sänkyyn. Eikä tarvitse murehtia lumitöistä.
Itse muuttaminen sujui kätevästi todella reippaalla muuttoporukalla. Varsinaista muuttoa edeltävä aika oli se raskain vaihe. Olemme asuneet 12 vuotta talossa, jossa oli runsaasti säilytystilaa ja tavaraa oli kertynyt sen mukaisesti. Kierrätimme tavaroistamne varmaan vähintään kolmanneksen. Aika monta keikkaa tehtiin sorttiasemalle Kierrätyskontille, UFF:n laatikoille, kirjaston poistohyllylle ja itsepalvelukirppikselle.
Mukava asua taas välillä urbaanimmin ratikkareitin varrella. Espanjanvesikoiramme Cara ei ehkä ole samaa mieltä ja kaipaa metsäreittejään.
Palautuksen aikataulua ei vielä ole, mutta on todennäköisesti pari viikkoa keräyksestä. Suomessa ei ole tällä hetkellä palautuksen alussa tarvittavaa lääkettä. Voin vain kuvitella, että sen takia on mennyt monenkin hoitoaikataulu sekaisin. Olisi mennyt minunkin.
Ajattelen nyt, että keräyksen siirtymisellä oli jokin tarkoitus. Mieheni kyllä kohottelee kulmakarvojaan tuollaiselle ajattelulle, mutta minusta joku näitä juttuja järjestelee.
Ehkä tarvitsin kaikki vähäiset voimani muuttoomme, joka nyt vihdoin on voiton puolella ja uudessa kodissa on vietetty jo muutama yö. Ihanaa asua yhdessä tasossa. Enää ei tarvitse illalla murehtia väsyneenä, kuinka monen pysähdyksen taktiikalla pääsen kolmanteen kerrokseen ja omaan sänkyyn. Eikä tarvitse murehtia lumitöistä.
Itse muuttaminen sujui kätevästi todella reippaalla muuttoporukalla. Varsinaista muuttoa edeltävä aika oli se raskain vaihe. Olemme asuneet 12 vuotta talossa, jossa oli runsaasti säilytystilaa ja tavaraa oli kertynyt sen mukaisesti. Kierrätimme tavaroistamne varmaan vähintään kolmanneksen. Aika monta keikkaa tehtiin sorttiasemalle Kierrätyskontille, UFF:n laatikoille, kirjaston poistohyllylle ja itsepalvelukirppikselle.
Mukava asua taas välillä urbaanimmin ratikkareitin varrella. Espanjanvesikoiramme Cara ei ehkä ole samaa mieltä ja kaipaa metsäreittejään.
Kommentit
Lähetä kommentti