Siirry pääsisältöön

Projektina Minä

Boring sanoisi kaimani ja entinen kollegani. Nyt olen vähän samaa mieltä. Olen tottunut siihen, että aina on jotain mielenkiintoista käynnissä ja voin ideoida, innostua, suunnitella ja toimia. Ja mikä parasta, usein myös onnistua. 

Nyt ovat mielenkiintoiset työjutut sivussa ja muutto hoidettu onnistuneesti. 
Innostumiseen ei tarvita mitään niin isoa. Siihen riittää huonekalujen tuunaus, mökin maalaus, valokuvakirjan tekeminen suvun valokuvista tai nikkarointi. Iso haaveeni olisi päästä naisten puutyökurssille. Pikkuprojektit pitävät virkeänä ja niitä on kiva pohdiskella yön hitaina tunteina. Itseni miettiminen on masentavaa ja karkoittaa viimeisetkin unihiput.

Sairaalasta kotiuduttua valitin miehelleni tekemisen puutetta. Hän ehdotti, että voisin ottaa projektiksi taulujen paikkojen miettimisen. Jep, jep. Ei taida tuntea minua. Ne on jo mietitty. Voisin hoitaa kiinnityksenkin, mutta sovun nimissä jätän poraushommat hänelle. 

Kotiuduin flunssan kanssa ja köhin kuin keuhkotautinen. Se on huono juttu, koska selvästi keuhkot ovat heikko kohtani. Onneksi tauti on taittumassa ja pystyin tänään jo ulkoilemaan kevyesti mökin jäällä potkutellen. Oli muuten siihen ihan täydellinen sää. Pikkuisen jännitti, kun jää oli jo kuultavaa ja paukkuvaa, mutta ajetaan täällä vielä autoillakin. 

Projektina Minä tarkoittaa, että yritän saada itseni superkuntoon ennen palautusta. Keinovalikoima on seuraavanlainen.
1. Teen asioita, joista tulee hyvä mieli ja saan boostaavaa energiaa. 
2. Kohotan kuntoa ja kerään lihasmassaa, että on sitten jotain kuihdutettavaa.
3. Syön terveellisesti ja vahvistan vastustuskykyäni.

Ensimmäinen on tietenkin mukavin ja helpoin. Yritän hyödyntää mainiota Museokorttiani ja käydä elokuvissa. Päivisin museoissa ja elokuvissa ei ole juurikaan väkeä, joten tautiriski on pieni. Haluan myös tavata lounaan tai kaffien merkeissä mahdollisimman monta ystävää, koska sitten olen pitkän aikaa virtuaalisen seurustelun varassa, jos jaksan sitäkään. 

Kävin laittamassa kuntosalijäsenyyden tauolle, koska uudessa kodissamme on taloyhtiöllä ihan passeli kuntosali. Sitten tavoite on tehdä joka päivä pitkä lenkki koiran kanssa. Haluaisin myös nauttia mökillä olosta haravan varressa. Se on parasta hyötyliikuntaa. Uskon, että haravan varsi on myös paras kuntouttajani, kun selviän takaisin ulkomaailmaan. Rakastan kevättä ja tuo hiukan haikeutta, jos olen vuoden parhaan juhlan, pääsiäisen, sairaalassa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.