Siirry pääsisältöön

Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa

'Katse eteen ja suupielet ylöspäin,
teen vastoinkäymisistä voimaa,  
antaa tulla periksi en tuu antamaan'

Elastisen Eteen ja Ylös -biisissä on valtavasti voimaa ja hyvää energiaa. Sitä voin sitten fiilistellä, kun sairaalassa tulee eteen vaikeita hetkiä. Niitäkin on väistämättä luvassa. Nyt alkaa shown alku olla vääjäämättömästi lähellä ja pikku hiljaa alkaa vatsan pohjaa kutitella.

Moni ystävä on kysellyt, että jännittääkö. Kyllä varmaan alitajuntaisesti enemmän kuin tiedostankaan. Ehkä enemmänkin olen malttamaton ja utelias. Siitä tulee kokemus isolla K:lla.

Kantasolusiirron jo kokeneet vertaisryhmäläiset ovat hyvin valistaneet, mitä fyysisiä ongelmia on tulossa. Eihän jatkuva huonovointisuus, ripulointi, ruokahaluttomuus ja väsymys mitään mukavia tule olemaan. Onneksi se on ohimenevää. Mietin, että vähän sama juttu kuin raskaudenaikaisessa pahoinvoinnissa tai synnytyskivuissa.

Olen voinut neljä raskauttani todella huonosti ja pahimmillaan mikään ei pysynyt sisällä ja laihduin liki 10 kiloa. Siitäkin selvittiin, kun tiesi sen 'pää pöntössä' -ajanjakson menevän joskus ohi. Ja nekin tuskat kannatti kärsiä, kun on saanut palkinnoksi kolme vaaleanpunaista nyyttiä. Nyt palkinto on vähän erilainen. Kaikki laskutaitoiset huomasivat, että raskauksien ja nyyttien määrä eivät stemmanneet ja näin on. Yksi raskaus päättyi 22 viikko ja pieni vaaleansininen nyytti jäi saamatta.

Olen yrittänyt fyysisesti valmistautua tulevaan mahdollisimman hyvin ja tärkein oli varmaan kuntoloma Dubain lämmössä. Paljon aurinkoa, leppoisaa oleilua, pitkiä yöunia, kuntosalia ja vesijumppaa.




Ravintooni olen lisäillyt kaikenlaisia juttuja, joilla yritän saada vastustuskyvyn mahdollisimman kovaan timmiin. Hulluin kokeilu on varmaan Havupuu-Pakuri-uute. Sitten hoitojen aikana ei sitten saa käyttää mitään luontaistuotteita tai lisäravinteita.




Sitten pitäisi käydä valitsemassa peruukki ja ostaa pari kivaa trikoopipoa. Postista tupsahti 132 euron maksusitoumus tiettyyn liikkeeseen ja pohdin, että riittääkö se mihinkään kivaan. Tyttäret ovat jo ilmoittautuneet makutuomareiksi. Vaikka hiusten lähtöön valmistautuu henkisesti ja peruukin hankinnalla, uskon sen sitten olevan kova paikka. Onneksi minulla on lyhyet hiukset, jotka kasvavat nopeammin. Ehkä saankin 'hyvityksenä' uudet paksut ja kiharat hiukset.

Pieni puristus on vielä edessä ja se on muutto. Koko viikonloppu meni käydessä läpi kaikki keittiön kaapit. Olen varannut itsepalvelukirpputorin ensi viikonlopusta alkaen ja myytävää tavaraa kertyi valtavasti. Silti tavaraa jäikin yli oman tarpeen. Olemme asuneet tässä talossa yli 12 vuotta ja osaa astioista emme ole käyttäneet kertaakaan. Eilen oli välillä niin epätoivoinen olo, että tuli melkein itkupotkut ja olin illalla ihan kuitti. Onneksi pääsin välillä ystävieni kanssa rentouttavalle blinibrunssille.

Haikeaa on myös jättää  väliaikaisesti hyvästit työlle ja erityisesti rakkaille työkavereille. Onneksi voin luottaa siihen, että hommat hoituvat, todennäköisesti jopa paremmin, kun minä vedän lonkkaa sairaalassa ja kotona. Tänään osallistuin etänä sähköisesti yhteen työpalaveriin ja voi sitä naurun määrää. Sitä minä tulen kaipaamaan.

Tuleva aikataulu tulee menemään niin, että ensi viikon torstaina menen HYKS:iin keräilyn valmisteluun ja saan niitä solujen kasvua aktivoivia pistoksia. Niiden sivuvaikutus voi olla kivut alaselässä, kun soluja kasvaa enemmän kuin luuytimessä on tilaa. Sitten maanantaina pitäisi olla verenkierrossa niin paljon kamaa, että voidaan tehdä keräily. Se tapahtuu vähän kuin dialyysi. Veri juoksutetaan jonkun masiinan kautta ja siitä erotellaan pakastettavat solut. Sen pitäisi olla ohi 2-3 tunnissa.


Sitten 13.3. on aikataulutettu palautus. Näin, jos pysyn terveenä ja osastolla on tilaa. Se jää sitten nähtäväksi.


Kuvassa on viime viikolla otetun luuydinnäytteen tuotokset. Purkissa on pitkulainen pala lantion luuta ja nuo näytteet ovat luuydinnestettä. Oli muuten näytteessä todella vähän vinksahtaneita soluja. Kolme vuotta sitten oli arvo 3.7 (20 % sairaita) ja nyt vain 0.7.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan