Siirry pääsisältöön

Onni on olla ilman sähköjä

Rauli-myrsky pyyhki eilen raivoisasti myös Heinolaa. Puuskittaisen tuulen tehoa kuvaa se, että jopa verkot jäi laskematta. Ja kyllä, minut komennetaan airoihin aika kovillakin keleillä. Rapumerrat saatiin laskettua ja saaret tyhjennettiin sienistä. Enää ei ollut kuin satunnaisia kanterelleja ja matsutaketkin olivat lopettaneet kautensa.



Mökille palattua olivat sähköt kadonneet, kuten näillä mökkiseuduilla on tapana. Ei hätää. Sauna lämpeni puilla, kynttilät ja lyhdyt valaisivat ja pihvit paistettiin takassa. Oli ihanaa kömpiä aikaisin sänkyyn, sytyttää otsalamppu ja nauttia ulkona ulvovasta Raulista.



Aamulla herätessä suurin huoli oli kuuman aamukahvin saaminen. Turha huoli, kun on ratkaisukeskeinen aviomies. Grilli roihusi ulkona ja kirppikseltä ostettu kahvipannu sai tulikasteensa. Vessaan oli kannettu ämpärillinen vettä ja tietokone lataili tuikitärkeät kännykät ja padit. Pääsin siis nauttimaan normaalisti aamukaffit, digihesarin ja aamusometukset.







Seuraavana pitikin miettiä päiväohjelma ilman sähköä. Sienet sain perattua, mutta siihen jäivät odottamaan paistoa ja kuivuria. Olin jo pukemassa maalausvaatteita, kun tajusin sen henkilönostimenkin toimivan sähköllä.



Olisiko tänään pyjamapäivä, josta aina haaveilen? Viikonloputkin täyttyvät liikaa touhusta.  Toisaalta metsässä vaeltelu, maalaaminen ja puutarhanhoito ovat vastakohta normaalille arjelle. Niissäkin olen vain liian tavoitteellinen. Tämä osa kitkettävä tänään. Tämä seinä pitää saada valmiiksi. Ne sienipaikat koluttava. Piirakkakin pitää tehdä tänään. Ja ehdottomasti PITÄÄ olla ulkona, kun on niin nätti ilma. Jso vain joskus hortoilisi koko päivän villasukissa (no sitä teen kesät talvet), pyjamassa (en omista) ja kulkisi sängyn, sohvan ja jääkaapin väliä. Kädessä vaihtuisi kirja, kaukosäädin ja kahvikuppi. Aika luksusta.



Aviomies sanoi, että sellainen sopisi syksyyn. Tosin piirrän valtavan ruksin seinään, jos hän pitäisi pyjamapäivän. Täytyy ehkä ostaa se pyjama hänellekin. Sellainen touhupetteri. Hän tuli juuri touhuistaan sisään ja kysyi, mitä nyt tehdään ja lähdenkö kalan. Vastasin, että ajattelin pitää pyjamapäivän. Vastaus oli, että voin huvin laittaa kuorihousut niiden päälle. Se siitä sitten.



No, mitä tämä sähköttömyys opetti?



1. Elämämme on liian sähköstä riippuvaista - tämä on lian ilmeinen

2. On hyvä pakosta rikkoa rutiineja ja keksiä vaihtoehtoisia tapoja

3. Ilman sähköä ja sähköistä mediaa olisimme ihan uutispimennossa. Kenellä on vielä pattereilla toimiva radio?

4. Kuinka hiljaista talossa on ilman sähköä. Kärpäset pitävät valtavaa meteliä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan