Siirry pääsisältöön

Kiitollisuuspäiväkirja

Parin päivän sisällä on tullut pari kertaa voimakas kiitollisuuden tunne. Juuri äsken kävin sienimetsässä etsimässä kesän ensimmäisiä kantarelleja. Tuli mieleen viime kesä ja kuinka kaipasinkaan metsään. Silloin tuntui utopistiselta ajatukselta, että liikun siellä seuraavana kesänä. 



Eilen luin Hyvinkäällä ampumavälikohtauksessa pahasti loukkaantuneen naispoliisin blogia ja se oli niin itkettävän järkyttävää luettavaa. 

Pitääkö meidän aina ensin menettää jotain itsestäänselvää, että osaamme arvostaa sitä?

Jotkut pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa joka ilta. Niin minäkin mielessäni. Päätin kuitenkin poikkeuksellisesti tehdä sen tänään julkisesti. 

Olen tänään kiitollinen siitä, että

- lapsillani ja läheisilläni on kaikki hyvin, vaikka haasteita on itse kullakin
- minulla on edelleen sama, ihana aviomies (Tenon muhkea saalis täytti taas pistepussin kukkuroilleen), vaikka tuntuu että ympärillä on tällä hetkellä oikein erobuumi
- sain touhuta tyttären apuna remontissa
- olen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa
- viikon vaivannut flunssa on voitettu
- saan olla mökillä rauhassa koko viikon ja nauttia lämpimistä kesäpäivistä
- pääsen kohta oman rantasaunan lämpmään syleilyyn ja järven virkistävään veteen
- saan kannustaa illalla entisen asuinmaani Brasilian voittoon

Pakko myös mainita viikolta kaksi mukavaa hetkeä ihanien naisten seurassa. Sunnuntaina lähdin yöreissulle Tallinnaan hyvän ystäväni kera. Olihan taas mukava höpöttää ja herkutella. 

Nautimme illallisen  Restauran Chedissä, joka tarjosi aasialaisia herkkuja. Keskiviikkona söin rattoisan lounaan kahden ystäväni kanssa  Kaivopuiston merllisissä maisemissa. 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Sairaalamatkailua

Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.  Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälk...