Nyt tuntuu siltä, että neljäs hoitojakso alkaa olla voiton puolella. Mitään uutta tai ihmeellistä ei ilmennyt, onneksi. Silti pari viimeistä päivää on ottanut vähän koville ja olin hissukseen kuin säästöliekillä. Kyllä sen jaksaa, kun tietää seuraavan päivän olevan aina helpompi.
Eilen olin tyttäreni kanssa katsomassa Peter Franzenin Tumman veden päällä elokuvan. Varustauduimme nenäliinoilla aiheen herkkyyden vuoksi, mutta onneksi niitä ei tarvittu. Ihan ok leffa, mutta ei huippu.
Nyt toivon, että voin elää reilun viikon ajan suhteellisen normaalia elämää ja kerätä voimia taas seuraavaan taisteluun.
Olisi kiva välillä saada vaihtelua näihin arjen rutiineihin, jotka kaksi ja puoli kuukautta ovat jo toistuneet samanlaisina. Ongelma on, että pitkälle meneviä suunnitelmia on vaikea tehdä, mutta kyllä edes pienen pieni retki lähikaupunkiin voisi pirustää.
Kommentit
Lähetä kommentti