Siirry pääsisältöön

Voiton puolella

Nyt tuntuu siltä, että neljäs hoitojakso alkaa olla voiton puolella. Mitään uutta tai ihmeellistä ei ilmennyt, onneksi. Silti pari viimeistä päivää on ottanut vähän koville ja olin hissukseen kuin säästöliekillä. Kyllä sen jaksaa, kun tietää seuraavan päivän olevan aina helpompi. 

Eilen olin tyttäreni kanssa katsomassa Peter Franzenin Tumman veden päällä elokuvan. Varustauduimme nenäliinoilla aiheen herkkyyden vuoksi, mutta onneksi niitä ei tarvittu. Ihan ok leffa, mutta ei huippu. 

Nyt toivon, että voin elää reilun viikon ajan suhteellisen normaalia elämää ja kerätä voimia taas seuraavaan taisteluun.

Olisi kiva välillä saada vaihtelua näihin arjen rutiineihin, jotka kaksi ja puoli kuukautta ovat jo toistuneet samanlaisina. Ongelma on, että pitkälle meneviä suunnitelmia on vaikea tehdä, mutta kyllä edes pienen pieni retki lähikaupunkiin voisi pirustää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Hyvä ruoka, hyvä seura, parempi mieli

Taas on tullut kristallinkirkkaasti selväksi, että yksin matkustamisessa ehdottomasti tylsintä on ruokailu. Toki voisin mennä Burger Kingiin, mutta haluan syödä hyvin ja täällä se on mahdollista. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tänään tuli pari kertaa oikein paha mieli siitä, kun huomaa tällaisen keski-ikäisen yksin ruokailevan olevan ravintoloille ei toivottu. Ja ymmärrän sen täysin. Pääsin illalla istumaan suositun italialaisen ravintolan terassille yksin neljän hengen pöytään ja silmien edessä oli koko ajan jonottamassa kahden, kolmen ja neljän hengen seurueita. Oikein tunsin, kuinka tarjoilijaa otti päähän. Toki olisin voinut ottaa pöytääni jonkun pariskunnan, mutta se ei ole täällä tapana. Tilasin nopeasti ja söin nopeasti. Päivällä oli vähän sama juttu. Etsin mukavaa rantaravintolaa syödäkseni vihdoinkin puuhiilillä paistettuja herkkuja. Olipa vaikea saada pöytää. Tarjoilijat katsoivat ohi ja antoivat pöydän tyttöporukoille.  Täällä on ollut pyhäpäivät torstais