Kello neljä ja valtakunnassa kaikki hyvin

Sain eilen viimeisen piikin ja taas pari kunnon kortisonisannosta, jotka vievät yöunet. Viime yönä taisin torkahtaa vasta neljän jälkeen ja taas tässä kukutaan pirteänä samoihin aikoihin. Yössä menee yksi kirja ja sitten ehtii tehdä vielä, jos jonkinlaisia rentoutumis- ja henkistymisharjoitteita. Ja olo on edelleen pirteä. Itselle tästä tulee vähän stressiä, kun sydämelleni pitkät, paulautavat unet olisivat tärkeitä. 

Ulkona on kaunis tähtitaivas ja huomenna voi nukkua, vaikka koko päivän, kun on sadetta luvassa. Päätin siis nousta ylös, keittää hunajaiset teet ja kirjoittaa blogia. Kylläpä tee ja voilievät maistuvat yöllä hyviltä! Hetken jo harkitsin, että aloitan leipomaan kaalipiirakkaa, mutta se ehkä herättäisi jopa koiran. 

Siitä aasinsilta ruokaan, kaaliin ja sen terveellisyyteen. Ostin keskikokoisen kaalin ja siitä on jo tehty coleslowta ja kaalikeittoa ja vielä riittää kaalipiirakkaan. Mahtavat terveysvaikutukset ja on edullista ja maistuvaa. Pitäisi opetella vielä itse hapattamaan.

Ruokavalio on jatkuvaa taitelua hyvä ja huonon välillä

Viime aikoina olen törmänyt paljon ravinnon vaikutuksiin eri sairauksien ehkäisyssä ja parantamisessa. Yritän syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Käytän lisäravinteita ja puhtaita, parhaita raaka-aineita ja valmistamme ruuat alusta alkaen itse. Toisaalta rakastan pastaa, pullaa ja karkkia ja niistä on edes tällaisessä tilanteessa vaikea päästää irti. Ehkä juuri siksi. 

Lohturuokaa. Pistospäivänä palkitsen itseni hyvällä pullalla (läskimakkaraan on kivempi pistää) ja sitten muina päivinä saa tsemppikarkkeja. Joka päivä pidän huolen riittävästä määrästä kasviksia ja hedelmistä. Aamu alkaa Gelfiluksilla parantamaan vastutstuskykyä sekä hyvällä shotilla tyrnimehua. Marjoja pitää myös saada päivittäin. Luomuvaihtoehto eksyy aina koriin, kun se on taloudellisesti järkevää. Viimeksi luomusitruuna maksoi neljä kertaa enemmän ja vaihtui tavalliseen. Elämä on siis vaihtoehtoja jo ruokakaupassa. 

Vielä en ole edes mentaalisesti ole ollut lähellä siirtyä esimerkiksi raakaravintoon, jolla yksi rouva on parantanut syöpänsä. Hän ei käytä edes hedelmiä ja marjoja niiden  sisältämän sokerin vuoksi. Minullakin olisi fyysiset ja ajalliset mahdollisuudet radikaaliin ruokaremonttiin, mutta, miksi se on niin vaikeaa. Tyttäreni on ollut tässä hyvä edelläkävijä ja siirtynyt paleo-diettiin ja tulokset ovat olleet hyvät. Kun vain itse pystyisi samaan. Sivusta seuranneena sekin vaatii energia ja mielikuvitusta ainakin alussa.

Kateellinen viikko

Tällä viikolla olisin voinut mennä jonnekin kateellisten ryhmäistuntoon ja kertoa omalla vuorolla, että 'Olen Tiina ja olen kateellinen.' Olo on ollut viikolla ihan ok, mutta silti olen vähän ryvennyt ja säälinyt itseäni. Miksi muut saavat käydä töissä? Miksi minun kalenrissani on vain varauksia, joissa joku iskee terävällä piikillä? Mitä maksaisinkaan lentomatkasta ihan minne vain? Tai vain puolentoista tunnin joogatunnista tai kunnon kuntosalitreenistä? Aina on ollut jaksamisen kannalta tärkeää, että kalenteriin on merkitty jotain kivaa, mitä odottaa. Nyt siellä ei ole mitään kivaa, koska sellaisten suunnittelu on hoitojen etenemisen kannalta hankalaa. Aina ei lohduta, että sitten joskus.

Ei kateellinen

Mikäänhän ei lohduta joskus paremmin kuin tajuaminen, että jollain menee vielä huonommin. Käyn kirjastossa lukemassa paljon aikakausilehtiä ja joka lehdessä on pari, hienoa selviytymistarinaa. Tälle viikolle osui parin miehen tarinat taistelusta kaulan ja nielun syöpiä vastaan. Tajusin, että omat hoitoni ja niistä selviäminen ovat toistaiseksi lastenleikkiä verrattuna näihin kirurgisiin toimenpiteisiin ja kuukausien tuomiin hoitojaksoihin sairaalassa kanyyliruokinnassa. Kivut ja kärsimykset ovat silloin ihan omaa luokkaansa. Minulla on konkreettisesti vain sydänsuruja ja joskus sydän pamppailee liikaa ja repii kuin kuin nuorena ensirakkauksien tuskassa. Pystyn kuitenkin elämään kotoa, omaa hidastetty elämääni.

Johtopäätös?

Minullahan menee keskimäärin hyvin ja saan Suomen parasta hoitoa. Kelenteriin pitäisi saada mukaviakin merkintöjä hyvin ystävien seurassa, jotka voivat tuoda tuulahduksia 'oikeasta' elämästä'. 

Nyt yritän tavoitella kiireistä Nukkumattia uudemman kerran. Taisi erehtyä vain vuorostaan. 

Levolle laske luojani,

Jos sijaltain en nousisi,

Taivaaseen ota tykösi.