Siirry pääsisältöön

Sadonkorjuuta ja kierrätystä

Sadonkorjuun antimia
Kasvimaani ei ole ollut tänä kesänä oikein hyvässä hoidossa ja uutuuskokeilu, Mangoldi, taisi tuottaa kolme lehteä. Omenapuummekaan ei ole ollut kovin satoisa, mutta on niistä tehty jo muutamat piirakat ja uutena kokeiluna omena-inkivääri-hillo. Toimii hyvin juustojen kera. 

Parempi puoliskoni on meillä se varsinainen säilöjä ja tänäkin vuonna saatiin talteen marja-aronioitten vitamiinit. Niille onkin ollut jo käyttöä, kun tytär on ollut muutaman päivän pärskivä Nuuskamuikkunen. Minä yritän parhaani mukaan vältellä pöpöjä ja käyttää litrakaupalla käsidesiä ja pyyhkiä kahvoja ym. 

Sama meillä asuva ihmemies jaksaa edelleen huolehtia, että voimme edelleen nauttia ravuista. Onneksi nämä jättiläiset eivät ole enää uimavesilläni. 
Tattisato omalta tontilta on ollut mahtava. Kohta loppuu reseptit kesken. Sienistä on jo tehty muhennosta, parit keitot ja tänään tatti-pekoni-rucola -pizzaa.

Eroon turhasta tavarasta -projekti
Projektini Eroon turhasta tavarasta saavutti tänään yhden mailstonen, kun kävimme apulaisieni kanssa asettelemassa tavarat Akseli itsepalvelukirpputorille Mankkaalle. Ensimmäiset tavarat vietiin suoraan kasseista, joten homma tuntuu toimivan. Yksi mies osti jopa kaikki itse ompelemani Marimekon laskosverhot ja pari Marimekon farkkutakkia. Mahtaa vaimo olla iloinen. 
Valitettavasti eksyin myös itse Heinolan antiikkikauppaan, mutta mukaan lähti VAIN tuiki tarpeellisia astioita. 


Miten olen voinut? 
Oikein hyvin, kunhan muistan levätä päivisin. Tänään annettiin kolmannen hoitosyklin toinen pistos ja epäilen samana päivänä otettavan kortisonin taas  valvottavan. Onneksi on kirjasto ja pääsen aloittamaan uuden kirjan toisen maailmansodan ajalta Saksan vastarintaliikkeestä. 

Kommentit

  1. Vielä sitä näköjään voi oppia äidistään jotain uutta. En jotenkaan voi kuvitella sua lukemassa sotahistoriaa :D

    -v-

    VastaaPoista
  2. En mäkään!!! :)

    Oona

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...