Siirry pääsisältöön

Aamu on ihmisen ja koiran parasta aikaa

Olen aina nauttinut aamuista ja nykyään erityisen paljon. Iltaisin olen usein niin väsynyt ja sydän muistuttelee itsestään. Yöt ovat välillä tuskastuttava hitaita ja siksi on aina suuri ilo herätä uuteen, pirteämpään päivään. Ja sairaslomalaisen pieninä iloina, ilman herätyskelloa.

Tämäkin aamu oli näin kaunis Konnivedellä, josta nousi taas kelpo kala- ja rapusaalis. Itse nautin, kun pääsin neljän tunnin yöunien jälkeen taas maalaamaan. Kiusasin aviomiestä, että ehkä maalaan yöllä eteisen katon, jos ei tule uni silmään. Onneksi tuli tennistä ja meni siinä yön tunteina yksi romaani.

Onko tämä lasi tyhjä vai täynnä?


Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa keliakiasta ja toimittaja lähti liikkeelle negatiivisuuden kautta. Mitä kaikkea keliaakikko ei saa syödä. Haastateltava käänsi asian heti toiseen näkökulmaan. Miten paljon kaikkea voi silti syödä. Samaa filosofiaa yritän itse sinnikkäästi noudattaa ja joskus se onnistuu paremmin ja joskus ne mahdollisuudet elää silti täyttä elämää tuntuvat olevan tosi kaukana. 

Elämä on luopumista vai vaihtoehtojen karsiutumista? 

Olemme aina olleet liikunnallinen pariskunta, mutta vuosien saatossa lajivalikoima on supistunut melkoisesti erilaisten vammojen seurauksena. So, what. Jäljelle jää vielä monta tapaa liikkua tai seurata aktiivisesti urheilua. Minulla tämä rajoitteisuus 100 metrin kävelysuoritukseen on toivottavasti väliaikaista ja toivon voivani vielä kävellä metsässä koiran kanssa ja poimia sieniä. 

Olin jokin aika sitten katsomassa, kun tyttäret pelasivat ulkokentällä tennistä. Totesin sen olevan edelleen mahtava kesälaji, jota emme olleet kuitenkaan pelanneet useaan kesään. Sama juttu on ollut pyöräilyn ja jopa golfin kanssa. Nekin näyttävät nyt niin houkuttelevilta lajeilta, kun niitä ei pysty harrastamaan. Olinhan juuri TÄNÄ kesänä päättänyt aloittaa golfin viosien tauon jälkeen;). 

Nyt olen kuitenkin iloinen kauniista aamusta, maalatusta käymälän katosta ja seinästä ja erityisesti siitä, että voin istua auton rattiin ja huristaa ystäväni Aulin kanssa kylille kaffittelemaan.

Kommentit

  1. Ja olikin tosi mukava kaffittelureissu oheistuotteineen!auli

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.