Vive el momento

Tänään pyörähti käyntiin viimeinen viikko sairaslomaa. On tätä jo vietettykin liki vuosi. Aika on vierinyt nopeasti ja nyt tiedän, että päivänsä saa helposti kulumaan ihan järkevästi, vaikka ei töissä kävisikään. Silti palaan töihin mielelläni. Olen vuoden ajan saanut yhteiskunnalta paljon ja nyt on taas aika ryhtyä tuottamaankin jotain.  Viime viikon vietin Seinäjoella äitini luona. Kävimme kolmessa päivässä katsomassa  kuusi junioreiden pesisottelua. Kummipoikani pelasi koulujen välisessä turnauksessa ja voitti hopeaa. Olin niin ylpeä hänen taitavasta lukkaroinnistaan. Ei taitaisi Helsingin kouluista löytyä niin tasokkaita joukkueita kuin siellä joka koulusta. Pesiksen parista siirryimme Helsinkiin katsomaan lentopallon EM-karsintoja. Suomi voitti kaikki ottelut ja pääsi lohkovoittajana suoraan turnaukseen. Oli hyviä matseja.  Viikonlopun jännittävin hetki koettiin kuitenkin Malmin lentokentällä, jossa kuopukseni hyppäsi synttärilahjaksi saamansa laskuvarjohypyn. Äidill...

Tänään olin työterveyshuollossa keskustelemassa terveysmestarin kanssa työhön paluusta. Ihanaa huolenpitoa. Kävin läpi parin vuoden aikaiset tapahtumat ja hän pyöritteli silmiään. Miten yhdelle ihmiselle voi sattua kaikkea mahdollista. Sitä olen ihmetellyt itsekin. Hyväksyisin paremmin, jos olisin elänyt epäterveellisesti ja vetänyt munkkeja kaksin käsin.  Terveysmestari kysyi suurinta paluuseen liittyvää riskiä ja kyllä se on liika innostuminen. On niin hieno asia saada tehdä kiinnostavaa työtä. Keskustelimme myös mahdollisesta pehmeästä laskusta eli osasairaslomasta. Toistaiseksi olen kokopäivätyön kannalla.  Tehokasta, mutta tylsää Tänään olin pitkästä aikaa vesijuoksemassa. En tiedä mitään muuta tekemistä, jossa puoli tuntia kuluu niin hitaasti. Täytyy rekrytoida joku kaveri mukaan, että aikaa kuluisi paremmin.  Flamingossa polskimassa Innostuin vesilikkunnasta taas, kun olin pikkuisten kanssa Flamingossa. Sehän oli kiva paikka, jossa riitti puuhattavaa.  Kansala...

Sairaus leimannut elämääni viimeiset puolitoista vuotta ja nyt viimeistään on aika siirtyä henkisesti ja fyysisesti elämän puolelle, vaikka en vielä ihan terve olekaan. Keskiviikkona olin puolisen päivää töissä ja oli ihanaa. Tuli niin hinku päästä takaisin. Odotan sitä kovasti ja samalla vähän jännitän. Jaksaako sitä koko päivän?  Olen nyt yrittänyt taas liikkua päivittäin ja parantaa kestävyyttä. Eilen lenkkini suuntautui Munkkiniemen rannoille ja se on kyllä ihanaa seutua. Laitettiin tyttöjeni kanssa tavoitteeksi, että asumme kaikki siellä vuonna 2017. Minä haluaisin asua silloin vanhassa Koneen pääkonttorissa, joka tullaan muuttamaan asunnoiksi. Tänään olin pitkästä aikaa kuntosalilla ja se oli kyllä mukavaa. Niveleni ovat olleet kovin kipeät ilmeisesti kortisonin lopettamisen vuoksi ja jooga-asanat aiheuttavat kipua. Siksi vahvistaminen on tärkeää, että jaksaa stabiloida asennot. Vähän kyllä nyt tuntuu sydämessä, joten maltti pitää muistaa. Golfiakin tuli kokeiltua pitkästä, p...

Hyvien labratulosten innostamana päätin lähteä vähän haasteellisemmalle lenkille Luukin lumoavaan luontoon. Viiden kilometrin mäkinen reitti sujui ihan hyvin, mutta kyllä olin sitten illalla väsynyt ja sydämessä tuntui. Mies muistutti, että parempi kunto ei tarkoita, että olen terve. Olenkin ottanut viime päivät vähän rauhallisemmin. Eniten sydämelle taisi ottaa jännittävä Honka - Kataja korismatsi. Jännittävän kiihkeä matsi.   Torstaina olin kardiologilla ja hän oli tyytyväinen labratuloksiin. Ultraäänitutkimuksessa arvot olivat samat kuin aiemminkin. Tiedän, että normaaliksi ne eivät koskaan tulekaan. Vasemman kammion seinämä pysyy paksumpana ja joustamattomampana loppuelämäni. Hienoa on tällä viikolla ollut se, että sykkeeni alkoi ensimmäisen kerran 7:llä. Viime syksynä en päässyt koskaan alle 90.  Tyttöjen hömppää Jäi pääsiäisestämme kirjoittamatta tyttöjen kauneus- ja terveystuokiot. Saunassa hellimme itseämme kuorinnoilla ja kasvonaamioilla. Saunan jälkeen kokeiltiin iha...

Terveiset Hyksin Päiväsairaalasta, jossa olen kuukausittaisessa luuaineen tiputuksessa. Tänne on aina jostain syystä mukava tulla, vaikka kokonaisuudessaan tässä ei pitäisi olla mitään mukavaa.  Sain juuri hyviä uutisia, jotka laittoivat hymyn huulille. Se tärkein seurattava arvo proBNP oli ennätyksellisen alhaalla eli 1453. Aiemmin alin on ollut noin 2400 ja yleensä yli 3000. Arvo kuvaa sydämen vointia ja merkitsee, että sydämen rasitus on taas kevyempi. Toki normaaliarvo on alle 255. Tämä voi merkitä, että kohta voidaan harkita jopa kantasolusiirtoa, ehkä.  Lääkärin olisi pitänyt soittaa kiirastorstaina tuloksista, mutta soittoa ei kuulunut. Yleensä soitetaan, vaikka kaikki olisikin ok. Ensi torstaina pääsen taas kardiologin kontrolliin.  Herkuttelun tiistai Herkuton huhtikuu sai pienen kolaukse pääsiäisenä, mutta silti paino pysyi samoissa, kolmisen kiloa liian korkeissa lukemissa. Pääsiäisenä alkanut herkuttelu sai tänään jatkoa. Ensin olin mukavalla lounaalla Social ...

Kyllä sen taas pääsiäisenä huomasi, että perhe on on paras. Oli ilo saada pääsiäispöydän ääreen iso porukka.  Pääsiäinen on suosikkini kaikista juhlapyhistä ja erityisesti mökillä. Luonto on upeimmillaan herätessään keväällä ja erityisesti tänä pääsiäisenä. Tykkään myös pääsiäiskoristeista ja -ruuista. Tämän pääsiäisen herkuista suosikkini oli alkuruoka, jossa oli parsaa, rapean parmankinkun ja uppomunan kera.  Olimme jakaneet vastuita ja minusta meidän kattausryhmä Eve & Eero onnistuivat luomaan kivan pääsiäistunnelman jokaiselle aterialle.  Iltaisin kokoonnuttiin perinteisesti lautapelien ääreen. Olimme suunnitelleet myös Pääsiäisolympialaisia, mutta niitä ei ehditty pitämään. Pesistäkin pelattiin. Alla uusin sisustusjuttuni mökin kylppäristä. Löysin Prismasta kuvan tauluhyllyn, johon nämä tytär-äiti -kuvat sopivat mainiosti. Olen voinut erinomaisesti ja välillä jopa unohtanut olevani sairas. Eilen kyllä väsytti tavallista enemmän, kun tuli ehkä huhkittua liikaa har...

Taistelu viittä ylimääräistä kortisonikiloa vastaan jatkuu. Tiukassa ovat, vaikka oletin suuren osan olevan nestettä. Herkuton huhtikuu on sujunut yllättävän helposti. Eilenkin jäi kokouspulla suosiolla tarjottimelle. Nyt pari lukijaa pyörittelevät päätään. Unohdinko sen korvapuustin Tukholmassa tai tänään ihanan mansikkajäätelön Fazulla?  Olen taas aloittanut kunnonkohotuksen kävelemällä päivittäin tunnin verran. Pari ensimmäistä lenkkiä tällä viikolla ottivat vähän koville ja piti pysähdellä aika usein hengähtämään. Tänään meni jo paremmin, kun tein kivan lenkin aurinkoisessa Pikku-Huopalahdessa. Olin jo unohtanut, että siellä on kauniin lenkin lisäksi hauskaa ympäristötaidetta.  Eilen olin kiropraktikolla laittamassa ruodon kuntoon. Oli niin vapauttavaa päästä jumeista. Sen jälkeen olin mukavalla lounaalla työkaverin kanssa ja sitten sokerina pohjalla oli yksi, inspiroiva työpalaveri. Tuli taas niin kiva fiilis ja tuskin maltan odottaa paluuta. Realisti minussa kyllä sanoo,...