Apulannan Sipe Santapukki esitteli kotipaikkaansa Heinolaa ja kertoi, että siellä on aina Sanaton terapeutti lähellä. Olen ihastunut kovasti Sipen suureen humaanisuuteen ja viisauteen Voice of Finland tuomarina ja tämä lause vahvisti tätä.
Isäni sanoi, että metsä on hänen kirkkonsa ja olen aina pitänyt siitä ajatuksesta. Tämä, Sanaton terapeuttini on vielä parempi. Mikä onkaan parempi paikka rauhoittua ja laittaa päässä vilistävät ajatukset taas järjestykseen, kuin luonto. Viime vuosina siitä on tullut entistä tärkeämpi osa elämääni ja erityisesti tänä keväänä ja kesänä, kun olen jaksanut kävellä ja kiivetä kauempienkin elämysten ääreen.
Maanantaina sain olla mukana opiskelijoiden työpajassa, jossa suunniteltiin sydänsairaille mobiilipalvelua kuntoutuksen tueksi. Olin kyllä aika innoissani, kun huomasin, että parin vuoden jälkeenkin parinkymmenen vuoden kokemus ja osaaminen oli vielä tallella ja sain vihdoin hyödyntää sitä. Teki mieli sekoittaa pakkaa enemmänkin, mutta yritin pysyä omassa roolissani.
Koronaluvut nousevat taas uhkaavasti ja aiheuttaa hiukan mietittävää. Mies on jo sitä mieltä, että minun kannattaa pysyä mökillä turvassa. Vielä täällä onkin ihan ok, mutta pelottaa, miten ihmeessä jaksaisin olla täällä pimeän syksyn. Keväällä oli ihan eri juttu, kun oltiin menossa kohti valoa ja sai seurata luonnon heräämistä, jäiden lähdön ja muuttolintujen saapumisen. Päivät pitenivät ja kevätpuuhia riitti. Nyt on päivä päivältä vähemmän valoa ja järkevää tekemistä. Taitaa olla lopputulos, että nyt niitä koronakiloja kertyy, kun sohva on pitkät illat mukavin paikka ja tulee naposteltua liikaa. Pitäisi keksiä jokin kiva projekti syksyn ratoksi. Jotain kirjoittamiseen tai kehittämiseen liittyvää. Täytyy laittaa alitajunta työskentelemään.
Kommentit
Lähetä kommentti