Siirry pääsisältöön

Oma keho on kuin joulukalenteri


Olen nyt käynyt kaksi kertaa Rosen-terapiassa ja edelleen se hämmästyttää. Miten terapeutti pystyy hengitystä ja lihaskireyttä havainnoimalla saamaan aikaan sellaisia tunteita? Ensin tulee tunne ja sitten vasta selitys sille tunteelle. Hämmästyin itsekin, mitä koin ja miten ne sanoitin. Koen, että Rosen-terapia on yhtä jännittävää kuin joulukalenterin avaaminen. Koskaan ei tiedä mikä tunne tai kokemus luukusta ponnahtaa.

Rosen-menetelmä on tapa päästä kosketuksiin tunteiden ja kokemusten kanssa kehon kautta. Keho ei valehtele. Olemme tukahduttaneet lihasjännityksen avulla kehoomme tunteita ja kokemuksia, joita emme kykene käsittelemään niiden tapahtumahetkellä. Käytämme paljon energiaa noiden tunteiden varastointiin ja siksi niistä irti päästäminenkin on niin väsyttävää. 45 minuutin jälkeen haluaisi vain nukkua, vaikka on vain maannut paikallaan.

Olin eilen ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena Hope ry:ssä. Reilut pari tuntia järjestelin hyllyjä mm. 50-56 cm kokoisia vauvan vaatteita. Oli niin kiva, kun yksi kävijä oli kaksi viikkoinen vauva, jolle löytyi kaikkea kivaa. Totesin kyllä lahjoitussäkkejä katsoen, että kyllä maailmaan tavaraa mahtuu. Yhtään ei tarvita lisää. Olin 2,5 tunnin jälkeen väsynyt, mutta innostunut. Menen ehdottomasti uudelleen ja odotan kovasti, kun pääsemme keräämään joululahjoja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.