Onkohan elämässäni sattunut koskaan yhtä paljon asioita kuin ikävuosieni 26 - 36 välillä? Kymmenen vuotta aiemmin oli Brasiliassa naimisissa ja yhden tytön äiti. Kymmenen vuotta myöhemmin löysin itseni Naantalista äitiyslomalta ja viisihenkisen uusperheen äitinä.
Brasilian aikana sain vielä toisen alkuvaiheen keskenmenon ollessani Suomessa lomalla. Sairaalasta sanottiin, että riittää, jos tulen seuraavana päivänä kaavintaan. Niin lähdin sitten illalla sovitusti teatteriin Cats-musikaalia katsomaan. Sen tunnusmusiikki tuo edelleen mieleen kohdun jälkisupistukset. Aamulla menin sitten Kätilöopistolle kaavintaan, joka tehtiin minulle viimeisenä, myöhäisenä iltapäivänä. Yritin kovasti sanoa, että minun pitäisi seuraavana päivänä lentää 24 tuntia Brasiliaan.
Tämän jälkeen tulin kuitenkin onnekkaasti raskaaksi ja toinen tytär syntyi Suomeen päästyämme. Ehdin jopa tehdä töitä hiukan ennen äitiyslomaa. Avioliitto on pelkkää kurjaa taistelua ja olisi pitänyt ymmärtää viheltää peli poikki jo paljon aiemmin. Se olisi säästänyt monta ikävää muistoa minulta ja esikoiselta. Lopulta sain kuitenkin avioeron vireille ja vielä kuitenkin asuttiin melko dramaattinen vuosi naapuriasunnoissa.
Olin kahden lapsen yksinhuoltaja ja ajattelin, että ei minua enää kukaan huoli. Onneksi oli mukava työpaikka, jossa oli paljon vapaa-ajan aktiviteetteja ja vietin paljon aikaa urheilemalla. Niiden merkeissä tutustuin myös nykyiseen mieheeni. Hän oli yhtä aktiivinen urheilija ja ensimmäinen lähestyminen tapahtui sulkapallokurssilla, jossa hän oli opettajana. Siitä se sitten lähti, suuri ihastuminen ja rakastuminen. Vuoden kuluttua muutimme yhteen ja sitten työkuviot veivät meidät Naantaliin. Saimme sieltä aivan ihanan talon vanhasta kaupungista ja lapset kausikortit Muumimaahan. Siellä syntyi yhteinen tyttäremme samaan aikaan, kun radiossa TPS teki maalin. Yksi tuttu ehdottikin, että nimeksi olisi pitänyt laittaa Malin.
Jälkikäteen ajateltuna tuo vuosi 36-vuotiaana oli yksi elämäni onnellisimmista.
Tämän jälkeen tulin kuitenkin onnekkaasti raskaaksi ja toinen tytär syntyi Suomeen päästyämme. Ehdin jopa tehdä töitä hiukan ennen äitiyslomaa. Avioliitto on pelkkää kurjaa taistelua ja olisi pitänyt ymmärtää viheltää peli poikki jo paljon aiemmin. Se olisi säästänyt monta ikävää muistoa minulta ja esikoiselta. Lopulta sain kuitenkin avioeron vireille ja vielä kuitenkin asuttiin melko dramaattinen vuosi naapuriasunnoissa.
Olin kahden lapsen yksinhuoltaja ja ajattelin, että ei minua enää kukaan huoli. Onneksi oli mukava työpaikka, jossa oli paljon vapaa-ajan aktiviteetteja ja vietin paljon aikaa urheilemalla. Niiden merkeissä tutustuin myös nykyiseen mieheeni. Hän oli yhtä aktiivinen urheilija ja ensimmäinen lähestyminen tapahtui sulkapallokurssilla, jossa hän oli opettajana. Siitä se sitten lähti, suuri ihastuminen ja rakastuminen. Vuoden kuluttua muutimme yhteen ja sitten työkuviot veivät meidät Naantaliin. Saimme sieltä aivan ihanan talon vanhasta kaupungista ja lapset kausikortit Muumimaahan. Siellä syntyi yhteinen tyttäremme samaan aikaan, kun radiossa TPS teki maalin. Yksi tuttu ehdottikin, että nimeksi olisi pitänyt laittaa Malin.
Jälkikäteen ajateltuna tuo vuosi 36-vuotiaana oli yksi elämäni onnellisimmista.
Sen muistan aina kiitollisuudella kun jalkani ei enää kantanut ja sinä tulit heti auttamaan.
VastaaPoista