Siirry pääsisältöön

Lakipisteessä?

Nyt kysyn itseltäni, mitä vielä on. 
Minkä kanssa voi vielä herätä ja mihin uskoa. 
Jossakin vaiheessa on lakipiste. 
Siihen saakka kaikki on uutta. Ja sen jälkeen vaan menettää. 
Siihen väistämättömään alastuloon olisin valinnut erilaisen ihmisen.
Joku, jonka kanssa on hyvä olla, kun maa lähestyy.

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Kirjan päähenkilö on nuori, sukupuolen korjausleikkausta odottava Peetu. Samaan aikaan isä kipuilee avioliittonsa kanssa. Isän ajatukset kolahtivat sopivasti tässä kolmannen iän alkutaipaleella. Vuorta on kiivetty kiivaasti ja elämää ahmien. Laelle päästessä tajuaa, että edessä on vain alamäki, pelkkää luopumista. Ja ei ole todellakaan itsestään selvää, että rinnalla on ja pysyy henkilö, joka tukee ja jarruttelee sopivasti alamäessä, pitää liukkaalla kiinni käsivarresta. Tekisi niin mieli kirjoittaa tässä kohtaa jotain henkilökohtaista, mutta meillä asuva henkilö ei varmaan halua julkista tunnustusta, vaikka sen ansaitseekin. On hyvä tässä ja nyt. 
Tulimme juuri Tallinnasta ja oli oikein onnistunut leppoisa reissu. Syötiin tapamme mukaan erittäin hyvin. Se on meidän juttumme. Eilen olimme myös ostoksilla ja sukupuoliroolien vastaisesti minä hyydyin paljon aikaisemmin hotelliin lepäämään. Jostain syystä, ehkä muutaman nestetäytteisen kilon vuoksi, liikkuminen on nyt hyvin työlästä. Hengästyttää ja pyörryttää. Matka Viru-keskuksesta Vanhan kaupungin hotelliin kesti pitkään ja oli tuskainen. Olen vähän epätoivoinen, kun en tiedä, mitä tekisin ja minkä alan lääkäri voisi minua auttaa. Päädyin varaamaan ajan tutulle kardiologille, joka varmaan osaa ottaa kantaa myös flunssan rippeisiin. 

Aamulla kävimme Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa ja ainakin minä nautin kovasti. Ylimmässä kerroksessa oli todella modernia, kokeilevaa taidetta, mutta pari muuta kerrosta sisälsi paljon hienoja helmiä. Ennen laivan lähtöä oli vielä tunti aikaa ja kävin extempore jalkahieronnassa thai-hoitolassa. Se oli juuri, mitä jalkani tarvitsivat. Hoitoon kuului myös hiukan niskan ja pään hierontaa ja venytyksiä aika mielikuvituksellisissa asennoissa. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...