Siirry pääsisältöön

Suorittajasta sohvaperunaksi

Hiljaisuus

Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina,
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.
-Tommy Tabermann-
Minusta on tullut niin laiska sohvaperuna, entisestä suorittajasta. Ja teen sitä vieläpä ihan hyvällä omalla tunnolla vai teenkö, kun siitä pitää ihan kirjoittaa. Ehkä kuukauden poissaolo kotoa, pimeät illat, hyvät tv-sarjat ja parin viikon flunssa ovat myötävaikuttaneet, että oma sohva on niin kutsuva. On niin ihanaa olla kotona ja vain käpertyä shaalin alle villasukat jalassa ja glögilasi kädessä. Koirakin oli puolitoista kuukautta Oulussa, joten koiranilmallakaan ei ole tarvinnut pakkautua toppahousuihin ja sadetakkiin.
Sohva kutsuu

Päivisin yritän kammeta itseni liikkeelle, mutta mitään liikunnallista en ole kyennyt tekemään pariin kolmeen viikkoon. Eilen hoitelin muutamia tonttuasioita ja olin jo parin tunnin jälkeen niin päiväunien tarpeessa. Tänään sitten repäisin itseni aamujoogaan ja kyllä kroppa kiitti. Se oli lempeä hot jooga, jossa ei lämpötila ole niin korkea. Keho oli tiukan tukkoinen ja jokainen venyttely tuntui yhtä aikaa tuskalta ja taivaalta.

Nyt on kaikki joululahjat paketoitu ja iso tonttuni lähti jo ensimmäiselle kuljetuskierrokselle. Perjantaina lähdemme kohti vapaa-ajan asuntoamme, jossa olemme viettäneet jo 18 joulua. Vahvuus on vaihdellut vuosien saatossa ja parhaimmillaan meitä on ollut 13 joulupöydässä. Nyt meitä on kuusi ja joulua vietetään ihan aikuisten kesken, kun lapsenlapset ovat maailmalla. Jouluruokien ja -saunan lisäksi odotan hyviä perhepelejä, jotka minä voitan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan