Siirry pääsisältöön

Ei taas!

Tämä ei voi olla totta! Tämä ei ole kivaa! Mitä voisin tehdä paremmin?
Olen taas flunssassa. Johan olinkin Espanjan kuukauden terveenä. Ennen matkaahan olin kipeä edellisen kerran ja söin jopa vastentahtoisesti kuurin. D- ja C-vitamiinivarastot pitäisi olla pullollaan, sinkkitabletti kuuluu aamukouralliseen tabletteja ja kirpeä tyrnimehu aloittaa jokaisen aamun. Yritän välttää flunssaisia ihmisiä ja nahkahanskat kauppareissuilla ovat must. Silti taas.

Harmittaa erityisesti siksi, että edessä on monta mukavaa, odotettua matkaa. Ylihuomenna pitäisi lentää viikonlopuksi Rukalle ja ensi viikolla olisi junareissu Seinäjoelle. Sen jälkeen piipahdetaan Tukholmassa. Nolottaa jo siksikin, että viimeksikin Rukalla vieraillessa viime keväänä olin tosi kipeä ja tuttavaperheen lääkärirouva kuljetti labroissa, kuunteli keuhkoja ja kirjoitti kuurin. Ja nyt taas, kun olisi mahdollisuus päästä pitkästä aikaa laskettelemaan. Edellisen laskettelureissun Kitzbuelissä viime keväänä makasin hotellissa, kipeänä.

Tämän viikon ehdoton kohokohta oli joulukonsertti Vanhassa kirkossa. Helsingin Poliisisoittokunnan solistina oli tenori Mika Pohjonen. Meinasin mennä penkistä läpi, kun hän päästi täysin palkein Jouluyö, juhlayön ja monta muuta klassikkoa. Olin niin aloittelija, että lähdin konserttiin ilman Nessu-pakettia ja oli työ ja tuska pitää itsensä kasassa Varpunen jouluaamuna laulussa.

Eilen tulin mökille ja vietin päivän mukavan sähköasentajan kanssa. Tosin palelin flunssan alkusäveliä, kun täällä ei ollut lämmitystä asennuksen ajan. Nyt meillä on hieno, synkronoitu, etäohjattava Optiwatti-sähkösysteemi. Kaikkea pystyy säätämään mobiilisti tai netistä. Kätevää.

Nyt lähden kauppaan ja jätän odottamani kuntosalin väliin. Yritän olla kerrankin järkevä. Ostoslistalla on paljon inkivääriä. Eilen oli uutinen, että flunssa-aallon etenemisen ennustamaan Instagramin päivityksistä. Uskon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan