I did it!

Miten voikin tulla niin voittajafiilis siitä, että kiertää järvellä pienen ringin? Minulla on ollut periaate, että niin kauan kuin pystyn, hiihdän edes kerran kesässä. Sitten olen vanha, kun se ei enää onnistu. Lapsuudessa ja nuoruudessa hiihdettiin paljon. Erityisesti sinä kesänä, jonka vietin Minnesotassa. Kotiin palatessa ei enää farkut mahtuneet reisistä jalkaan. En tiedä johtuiko se päivittäisestä hiihtämisestä vai galloneista jäätelöä. Jännitin hiihtämistä kovasti ja olin superiloinen, kun pääsin ensimmäisellä ylös ja tein kierroksen kaatumatta, vaikkakin kahdella suksella. Ja toki lisäiloa toi se, että tein sen lastenlasten katsellessa. Ehkä se on kuin pyörällä ajo; sujuu vanhasta muistista ja en ole turhaan käynyt salilla jalkatreeneissä.

Seuraavana päivänä kokeilin vihdoinkin suppausta ja se vasta kivaa olikin. Oli ihan täydellinen, aurinkoinen ja tyyni sää. Olen iloinen, että löytyi taas laji, jota pystyy harrastamaan sydämen vajaatoiminnasta huolimatta, koska siinä ei hengästy. Tosin olin sitten illalla totaalisen poikki, kun olin koko päivän touhunnut jotain pientä ja lämpöä oli 30 astetta. Lämpöhalvaus on minulle todellinen riski ja luin yhden oireen olevan, että ei enää pysty itse toimimaan. Onneksi tarjoilu pelasi hyvin sohvalle ja seuraavan päivän otin erityisen rauhallisesta ja pysyttelin paljon sisällä jäähdytetyssä talossa. Ilmalämpöpumppu on ollut minun pelastukseni!

Olen viime päivinä kaivannut kovasti Jussia, kiropraktikkoani, jolla olen käynyt säännöllisesti jo yli 30 vuotta. Niskat ovat jumissa ja hieronta helpottaa vain väliaikaisesti sinnikästä päänsärkyä. Minulla on röntgenin avulla todettu jalat 16 mm eri pituisiksi ja se aiheuttaa pikku hiljaa koko rangan vääntymisen. Nyt lukot ovat kiivenneet jo kaularankaan ja vain manuaalinen käsittely helpottaa. On hienoa, että ympärillä on kampaajan ohella luottohenkilöitä, joiden puoleen voi aina huoletta kääntyä.

Luin Anne Karilahden Vapaaksi-kirjan ja suosittelen sitä kaikille. Tunnelukkojen käsittely on hyvin ongelmakeskeistä, mutta tässä kirjassa suunnataan menneisyyden sijaan tulevaisuuteen. Pääviesti on kysyä itseltään elääkö unelmaelämäänsä vai onko se muiden odotusten ohjaamaa. Kirja sai kysymään, mikä on elämän tarkoitus tai elämäntehtävä? Ensin tuli mieleen, että pitääkö sellainen edes olla? Voisiko riittää, että on onnellinen ja palvelee muita.

Kirja perustuu ratkaisukeskeisyyteen ja siinä on paljon samaa ajatusmaailmaa kuin Byrnen Secret - Salaisuus -kirjassa. Saat sen, mitä ajattelet. Ei ajatella ja sanota asioita, joita ei haluta. Toiveet puetaan tavoitteeksi esimerkiksi Minulla ei ole aikaa > Minulla on aikaa tai En syö sokeria > Syön terveellisesti. Asioita ei yritetä, vaan uskotaan niiden onnistuvan. Minä en yrittänyt hiihtää vesisuksilla, vaan minä ajattelin hiihtäväni vesisuksilla. Tässä on taas pureksittavaa. Kirjaa lukiessa mietin kovasti, mitä tulevaisuudelta haluan ja yritän pukea niitä konkreettisiksi tavoitteiksi. Jännää!