Siirry pääsisältöön

Varpaat vastakkain - edelleen

Eilen olimme mieheni kanssa kävelylenkillä ja tuskailin monta kertaa, kun piti pysähtyä aina 50 metrin välein hengästymiseni vuoksi. Se tuntuu minusta niin nololta, kun toinen joutuu koko ajan odottamaan ja siksi kävelenkin mieluummin yksin. Lopulta mies pyysi asennemuutosta. Ole onnellinen, että pystyt lähtemään lenkille ja hissukseen pystyt kävelemään ihan reilun lenkin.

Tuo on se juttu, miksi me olemme tänään olleet naimisissa 23 vuotta. Tukea ja pukkausta tulee oikealla hetkellä, kuten myös lohduttava olkapää. Tänä vuonna tuota kaikkea on tarvittu todella paljon ja kiitollisuutta siitä en pysty sanoin kertomaan.

Jaksan edelleen ihmetellä, että varpaamme osoittavat edelleen samaan suuntaan. Puolisolta on vaadittu kotipuolessa ihan hirveästi ja silti pitää jaksaa hoitaa vaativa työkin. Kotona ei odotakaan hehkeä, aktiivinen puoliso, vaan välillä vain oksenteleva kaljupää, jonka elämä pyörii vain sairauden ympärillä. Siinä on todella punnittu aviolupaus; myötä- ja vastamäessä. Nyt vain toivon, että ensi vuosi on ihan normaali ja tavallisen tylsä.

Tänään olin tapaamassa kardiologia ja tilanne on pysynyt muuttumattomana, mikä on hyvä asia. Eteiset ovat paineen alla hiukan taas laajentuneet, mutta niidenkin tilanne pitäisi parantua pikku hiljaa. Sydänarvot eivät olleet vieläkään parantuneet, mutta olo on paljon parempi. Tänäänkin olin salilla ja treeni kulki hyvin.

Saavuimme juuri mökille ja pian herkutellaan juhlan kunniaksi ravuilla. Täällä ollaan pari päivää ja sitten lähdetään kotiin pakkaamaan lomamatkaa varten.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.