Siirry pääsisältöön

Toivossa on hyvä elää

Pääsin viikonlopuksi kauan odotetulle Rooman matkalle ja kaikki sujui muutamasta uhkakuvasta huolimatta erinomaisesti. Matkalla yhdistyi hienosti kuntoilu, kulttuuri ja herkuttelu. Tärkeää oli myös kiireetön yhdessäolo aviomiehen kanssa ja pääsy hetkeksi pois näistä viime kuukausina tutuiksi tulleista ympyröistä. Ja sain muutamaksi viikoksi riittävän D-vitamiiniannoksen auringosta.

Olen ollut Roomassa kolme kertaa ja enää ei ole pakko kiertää kaikkia nähtävyyksiä. Parasta oli kävely pitkin kapeita, tunnelmallisia kujia ja istuskelu kahviloissa. Joka päivä käveltiin, kunnes väsymys pakotti levolle. Kummasti Rooman auringossa jaksoi paljon pidempään kuin tänään Helsingin tuulessa.

Tykkään kirkoista ja niitähän riitti ihailtavaksi joka korttelissa. Pidän katolisten tavasta ottaa uskonto osaksi jokapäiväistä elämää. Tuli myös sytytettyä muutama kynttilä ja melkein kirjoitin toiveita pyhymyksille, kuten katoliset tekevät. Minun tilanteessani on kaikki keinot otettava käyttöön, että toivo ja positiivisuus säilyvät. Tietenkin kävin heittämässä kolikon vasemman olan yli Fonte di Treviin. Katsotaan toimiiko.

Tänään oli raskas aamupäivä, kun vihdoin pääsin pelkäämääni tutkimukseen. Käyn vuosittain kontrolllissa ja nyt tuli kutsu vielä lisätutkimuksiin. Pari viikkoa asia on painanut alitajunnassa, kun en tiennyt syytä uudelle tutkimukselle. Tänään se sitten tehtiin ja otettiin koepalojakin varmuuden vuoksi. Nyt sitten odotetaan vielä tuloksia muutama päivä.

Päivitin juuri padini ja nyt Blogger ei enää toimi uudessa versiossa kunnolla ja en pysty lisäämään kuvia. Harmi, kun matkalla tuli muutama hyvä otos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Nouse nyt

Ja kun myrsky on ohi, et enää muistakaan, kuinka olet läpäissyt sen ja selvinnyt siitä. Et ole edes ihan varma, onko se ohikaan.  Yksi asia on sen sijaan varma. Kun tulet ulos myrsk ystä, et ole enää sama kuin olit siihen astuessasi.  Siitä myrskystä on kysymys. Haruki Murakami, Kafka rannalla Näillä sanoilla alkoi Ulrika Björkstamin kirja Nouse nyt - Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Hänen elämänsä päättyminen on sekunnin tai metrin päässä, kun Mexico Cityssä lentokone putosi hänen päälleen. Siitä alkoi uskomaton taistelu kädet ja kasvot pahasti palaneina. Tarina kuljettaa Mexicosta, Dallasin ja Helsingin palovammayksiköiden kautta Turkuun. Kirja tempaisee niin mukaansa, että sen laskee käsistään vain hakeakseen Nessut. Ainakin minua se kosketti todella paljon. Siinä oli niin paljon omakohtaisesti kokemaani ajattelua ja asennetta, vaikka syy taisteluihimme ovatkin erilaiset. Molemmilta lähti kuitenkin hiukset ja elämää rytmitti lääkärit ja hoido...