Siirry pääsisältöön

Toivossa on hyvä elää

Pääsin viikonlopuksi kauan odotetulle Rooman matkalle ja kaikki sujui muutamasta uhkakuvasta huolimatta erinomaisesti. Matkalla yhdistyi hienosti kuntoilu, kulttuuri ja herkuttelu. Tärkeää oli myös kiireetön yhdessäolo aviomiehen kanssa ja pääsy hetkeksi pois näistä viime kuukausina tutuiksi tulleista ympyröistä. Ja sain muutamaksi viikoksi riittävän D-vitamiiniannoksen auringosta.

Olen ollut Roomassa kolme kertaa ja enää ei ole pakko kiertää kaikkia nähtävyyksiä. Parasta oli kävely pitkin kapeita, tunnelmallisia kujia ja istuskelu kahviloissa. Joka päivä käveltiin, kunnes väsymys pakotti levolle. Kummasti Rooman auringossa jaksoi paljon pidempään kuin tänään Helsingin tuulessa.

Tykkään kirkoista ja niitähän riitti ihailtavaksi joka korttelissa. Pidän katolisten tavasta ottaa uskonto osaksi jokapäiväistä elämää. Tuli myös sytytettyä muutama kynttilä ja melkein kirjoitin toiveita pyhymyksille, kuten katoliset tekevät. Minun tilanteessani on kaikki keinot otettava käyttöön, että toivo ja positiivisuus säilyvät. Tietenkin kävin heittämässä kolikon vasemman olan yli Fonte di Treviin. Katsotaan toimiiko.

Tänään oli raskas aamupäivä, kun vihdoin pääsin pelkäämääni tutkimukseen. Käyn vuosittain kontrolllissa ja nyt tuli kutsu vielä lisätutkimuksiin. Pari viikkoa asia on painanut alitajunnassa, kun en tiennyt syytä uudelle tutkimukselle. Tänään se sitten tehtiin ja otettiin koepalojakin varmuuden vuoksi. Nyt sitten odotetaan vielä tuloksia muutama päivä.

Päivitin juuri padini ja nyt Blogger ei enää toimi uudessa versiossa kunnolla ja en pysty lisäämään kuvia. Harmi, kun matkalla tuli muutama hyvä otos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...