Siirry pääsisältöön

Kiitos Repovesi

Tänään kirjoittaisin Kiitos-päiväkirjaan Repovesi. Tiedän, että moni kokee hyväksi sellaisen päiväkirjan pitämisen, mutta itse tunnen osaavani kiittää hyvistä asioista muutenkin. Jokaisen jooga-harjoituksen jälkeen kiitän kaikkea mahdollista. Ensimmäisenä itseäni, tietenkin. Hyvä minä, hyvin tsempattu! Tämä oli paras juuri tänään. 

Tänään en kyllä jaksa joogata, koska Repoveden reissu vei mehut. Hyvällä tavalla. Jännitin etukäteen jaksamistani, mutta halu päästä sinne Caran kanssa nauttimaan syksyn ehkä upeimmasta syyspäivästä vei voiton pelosta. Ja minä tein sen. Kolme tuntia juurakkoisia polkuja ylös ja alas. Eikä tarvinnut soittaa venetaksia. Onneksi on koira mukana, koska se on hyvä syy pysähdellä usein. Tuon pysähtelyn tarpeen vuoksi liikunkin mielelläni yksin. Aviomies on poikkeus. Hän on siihen tottunut ja tietää kuntoni.

Pakko kehua näitä Metsähallituksen ylläpitämiä kansallispuistoja. Niiden arvoa emme ehkä aina ymmärrä. Repovesi lähellä Kouvolaa on kuudenneksi suosituin kansallispuisto. Siellä vierailtiin vuonna 2016 noin 148.000 kertaa ja kasvu jatkuu edelleen. Eikä ihme, hienot jylhät maisemat. 



Kommentit

  1. Ihania kuvia! Ollaan suunniteltu perheen kanssa syyslomalle retkeä juuri Repovedelle ja nämä kuvat vain ruokkivat intoa! Kiva lukea, että voit nyt paremmin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.