Tavoite saavutettu

Ennen palautukseen lähtöä asetin tavoitteeksi päästä mökille juhannukseksi. Nyt tämä on totta ja vielä kaksi viikkoa etuajassa. Mieheni toi minut illalla Heinolaan ja äitini saapuu tänään Pohjanmaalta hoivaamaan minua. Naapuriapukin toimii loistavasti, kun koira saa Peten kanssa päivälenkkinsä. 

Kesä oli saapunut kolmessa viikossa rytinällä mökille ja luonto on sateiden jälkeen ihan villinä. Puutarha huutaa kitkijäänsä, mutta en taida multakiellon takia uskaltautua siihen puuhaan, vaikka sormia niin syyhyttäisikin. 

Olo on vielä heiveröinen ja väsyttää helposti. Eniten haittaa on enää pahoinvoinnista, joka saattaa iskeä ajoittain ja arvaamatta. Yritän irrottautua pahoinvointilääkkeestä, kun se väsyttää niin mahdottomasti. 

Syöminen onkin sitten melkein taiteenlaji ja mielihalut vaihtelevat sillä välin, kun kun mies on jo käynyt hakemassa kaikki toiveet. Onneksi hedelmät, erityisesti mango ja itse puristetut tuoremehut, maistuvat. Eilen minulla oli hirveä nälkä, kun pääsin sairaalasta ja ekana kurvattiin Mäkkärille. Olo oli samanlainen kuin krapulan jälkeen, kun alkaa ruoka maistumaan ja haluaa mahdollisimman rasvaista ja suolaista. Lauantaina oltiin Kaivarin rannassa pizzalla ja kyllä se slice maistui taivaalliselta. 

Nyt huomaa, että pää ei aina kulje hoitojen kanssa samassa tahdissa. Olin koko hoitoputken tiiviissä suoritusmoodissa ja en tunteillut yhtään. Homma hoidetaan -meiningillä. Esimerkiksi hiusten menetystä itkin ensimmäisen kerran vasta viime lauantaina, kun olin lähdössä takaisin sairaalaan ja muutenkin väsynyt. Itkin peilikuvaani, josta tuijotti joku kalju Star strek -hahmo. Onnksi perhe on suhtautunut asiaan luonnollisesti ja kannustavasti. Päänahka tai siinä oleva sänki on edelleen ihan kosketusarka. Olin kuvitellut kaljuni olevan, tietenkin yhtä kaunis kuin Heidi Sohlbergilla, eikä tällainen tumma sänki. 

Nyt alkaa mieli työstää kokemusta, kun siitä on näin pitkälle selviytynyt. Mieli on välillä herkässä. Ehkä vasta nyt uskaltaa kevyesti tuulettaa I did it!