Loppu häämöttää jo

Jos mitään takapakkia ei nyt tule, olen toiveissa päästä kotiin perjantaina. Olen kyllä taikauskoisena koputellut puuta rystyset verillä.

Arvot ovat edelleen korkeat eli hyvät ja nyt olen oikealla lääkityksellä pystynyt syömään. Ei se nyt vielä ole aitoa syömis-syömistä, mutta pystyn ravitsemaan itseni ja juomaan melkein jo riittävästi.  Vatsakin on ollut muutaman päivän rauhallinen.

Edellleen on superuninen ja voin nukahtaa kesken lauseen. Tietenkin tämä koko prosessi on elimistölle kova, mutta pääsyy on nuo pahoinvointilääkkeet. Unet sinänsä ovat kyllä olleet sisällöllisesti mielenkiintoisia. 

Fyssarikin kävi tänään ja totesi, että kotona pitää olla armollinen ja kiirehtiä hitaasti. Pientä ulkoilua päivittäin, vähitellen matkaa pidentäen

Pitäkää peukkuja, että pääsen kotiin.