Siirry pääsisältöön

4. päivä matalasoluvaiheessa


Aamu valkeni taas kauniina Helsingissä. Nukuin taas hyvin ja pitkään. Tosin useamman pysähdyksen taktiikalla, kun nyt en saanut yöksi rauhoittavaa pahoinvointilääkettä. Aamulla oli kyllä ilmestynyt kasa pikku-legoja kurkkuun ja suuhun. Sekin yksi perussivuvaikutus sytostaatista. Syöminen ei ole kivaa, mutta otan sen suorituksena, joka vaan tehdään. Vielä kipu ei ole niin kova, että tarvitsisin kipulääkettä.

Aamupalan jälkeen onkin rivi hoitotoimenpiteitä. Ruokailun jälkeen purskutellaan suuta kahden aineen yhdistelmällä. Sitten levitetään sammalenestoaine. Nenään suihkutellaan seesamiöljyä pitämään limakalvot kosteina, kun käytän edelleen happiviiksiä. Viimeisenä pitää tehdä puhallusharjoitukset vesipullolla, että saadaan keuhkojen tuuletus paremmaksi. Ja keuhkoäänet ovatkin parantuneet.

Lääkärit kävivät juuri kierrolla ja olivat tilanteeseen tyytyväisiä. Kuulemma ensi viikon alussa voidaan odottaa solujen alkavan kesvaa uutta, elämän kevättään. Siihen asti toivotaan, ettei tule mitään tulehduksia. Olen toiveikas, mutta samalla yritän hillitä iloa, että olen jo näin pitkällä. Koputtelen koko ajan puuta siellä täällä.

Jatkuu illalla 1.6.
Olipa unettava päivä. Kuuluu varmaan asiaan, kun kaikki veriarvot ovat alhaalla. Nukuin päivällä monesti ja syvästi. Taisi Sinuhen äänikirjakin toistaa hienoa tarinaa pitkään ihan kuuroille korville. Eikä Kevin Spaceykäään ja House of Cards pitänyt hereillä. Vatsa on sen sijaan ollut vähän villillä päällä, mutta pärjään sen kanssa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.