Oli ihan hyvä lounas ja pyjama tuli testattua (ei istunut hyvin). En ehtinyt kuitenkaan laitostua, kun tulikin yllättävä kotiutus. Taisi olla historian ensimmäinen kerta, kun en suunnattomasti ilahtunut, kun lääkäri tuli ilmoittamaan kotiutuksesta.
Heille oli sattunut inhimillinen erehdys, joka aiheutti riskin keräykselle. Minun olisi pitänyt lopettaa viikkoa ennen Primaspanin eli lievän aspiriinin käyttö. Olivat vain unohtaneet kertoa minulle, vaikka lääkelista käytiin viime viikolla lääkärin kanssa läpi. Olen ottanutkin sitä hyvin satunnaisesti, mutta ei auttanut. Mitään riskiä verenvuodosta ei uskalleta ottaa.
Seuraava aika menee jopa 3-4 viikon päähän, jos ei tule nopeaa varapaikkaa. Ja koko rumba siirtyy nyt eteenpäin. On kirjoittamattakin selvää, että harmittaa. Olin niin valmis ja kaikki oli aikataulutettu sen mukaan.
Hain kotimatkalla lohdutukseksi ihanasta Kanniston leipomosta maukkaan laskiaispullan ja annoin itselleni sen syönnin verran aikaa märehtiä asiaa. Nyt on tomusokeri pyyhitty suun ympäriltä ja on aika suunnata katse tulevaan. Whatever happens, happens. Toivottavasti Mari Laukkanen kuitenkin hiihtää kohta mitalin.
No johan nyt. No elämä on....mitä ei voi muuttaa, täytyy hyväksyä ja katsoa vain eteenpäin. Saatpahan seurata kisoja kotisohvalla
VastaaPoista<3 Halaus <3