Siirry pääsisältöön

Viimeistä viedään

Tänään pyörähti käyntiin viimeinen viikko sairaslomaa. On tätä jo vietettykin liki vuosi. Aika on vierinyt nopeasti ja nyt tiedän, että päivänsä saa helposti kulumaan ihan järkevästi, vaikka ei töissä kävisikään. Silti palaan töihin mielelläni. Olen vuoden ajan saanut yhteiskunnalta paljon ja nyt on taas aika ryhtyä tuottamaankin jotain. 

Viime viikon vietin Seinäjoella äitini luona. Kävimme kolmessa päivässä katsomassa  kuusi junioreiden pesisottelua. Kummipoikani pelasi koulujen välisessä turnauksessa ja voitti hopeaa. Olin niin ylpeä hänen taitavasta lukkaroinnistaan. Ei taitaisi Helsingin kouluista löytyä niin tasokkaita joukkueita kuin siellä joka koulusta.


Pesiksen parista siirryimme Helsinkiin katsomaan lentopallon EM-karsintoja. Suomi voitti kaikki ottelut ja pääsi lohkovoittajana suoraan turnaukseen. Oli hyviä matseja. 


Viikonlopun jännittävin hetki koettiin kuitenkin Malmin lentokentällä, jossa kuopukseni hyppäsi synttärilahjaksi saamansa laskuvarjohypyn. Äidillä oli pulssi korkealla, kun ensimmäinen varjo läheni kieppuen maata. Se oli kuitenkin kuvaaja ja tytär leijaili maahan rauhallisesti. Oli kuulemma ihan huippua. 


Nyt olen mökillä Heinolassa nauttimassa viikon viimeisestä hellepäivästä. Sydämeni ei kyllä tykännyt viikonlopun kovista helteistä, mutta täällä veden äärellä on helpompaa. Aamu-uinti jäi kyllä väliin, kun rannan oli vallannut ällöttävät siitepölymassa. En muista vastaavaa aikaisemmilta vuosilta. Onneksi vieläkään ei kannata (=tarvitse) pestä ikkunoita.






Kommentit

  1. Tervemenoa sitten töihin! Minulla on kolme viikkoa töitä ja sitten koittaa vanhuuspäivät. Eläkkeestä alan nauttia syyskuun alusta.

    VastaaPoista
  2. Niin kiva, että pääset takaisin töihin. Muista sitten kuitenkin olla armollinen omille tuntemuksille ja kuulostella jaksamista :)

    -v-

    VastaaPoista
  3. Jep, muista siellä töissä, että maailmaa ei tarvitse tehdä valmiiksi heti ensimmäisenä viikkona;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.