Näin väittää Kari Tapio. Mitä, jos sitä poutaa ei olekaan näköpiirissä? Mistä laulusta sitä sitten hakee voimaa? Nämä ajatukset eivät onneksi ole minun omaan tilanteeseeni liittyviä, vaikka totuuden nimessä fyysinen kuntoni ei tule tästä enää juuri tämän kummemmaksi. Yritän kyllä kovasti kuntoilla ja uhmata sinnikkäästi sekä ikääntymistä että sairauttani. Ajatukset tulivat, kun luin pari koskettavaa kirjaa. Ensimmäinen oli fiktiivinen Cilkan tarina, joka kertoi nuoresta naisesta ensin keskitysleirillä ja sen jälkeen vielä Siperian työleirillä. Toinen oli Jari Mönkkösestä kertova Viimeinen hyppy. Erityisesti Jarin tarina kosketti kovasti. Olin solujen keräämisessä saanut kevyen maistiaisen siitä, miltä tuntuu olla neliraajahalvaantunut. Minun piti olla neljä tuntia liikkumatta ja nenänkin kutinaan piti pyytää hoitajan apua. Jari Mönkkösen tarinaa sanotaan selviytymistarinaksi. En tiedä onko se sitä silloin, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Päiviäänkään ei pysty päättämään. Mite